Kuka?
Olen Tiia Kaitala, vinttikoiraharrastaja Nurmijärveltä. Vinttikoiraharrastus sai alkunsa vuonna 2008, kun pitkän haaveilun ja jahkailun jälkeen hankin itselleni afgaaninvinttikoira Rion. Rotuvalinta osui kohdilleen ja vinttikoiraharrastus tempaisi mukaansa. Nykyisin omistan afgaanien lisäksi myös slougheja ja italianvinttikoiria. Lisäksi olen aktiivinen harrastaja etenkin vinttikoirien juoksulajien parissa ja toisinaan intoudun käymään myös koiranäyttelyissä. Kasvatustoiminta on vain pieni osa kokonaisuutta.
Mitä?
Afgaaninvinttikoirat vuodesta 2008
Sloughit vuodesta 2010
Italianvinttikoirat vuodesta 2017
Kennelnimi vuodesta 2014
Miksi?
Olin haaveillut omasta afgaaninvinttikoirasta jo pitkään. Rotu tuntui jotenkin kaukaiselta haaveelta, joten yritin keksiä jonkun muun kiinnostavan rodun. Kävin läpi eri vinttikoirarotuja, mutta lopulta päädyin aina vain takaisin afgaaniin ja sellaisen sitten hankinkin. Vaihtoehtojen pohdinnoista jäi kuitenkin mieleen erityisesti sloughi, ja kun kiinnostava sloughipentue ihailemalleni nartulle sitten syntyi vuonna 2010, oli kohtaloni sinetöity. Afgaani ja sloughi sopivat luonteiltaan hyvin yhteen. Ne eivät ole täysin samanlaisia, mutta niissä on kyllä paljon yhteistä. Molemmat ovat alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan näöllään ajavia metsästyskoiria, ja vaikka niitä ei nykyisellään varsinkaan Suomen maastossa käytännön metsästykseen voikaan käyttää, on alkuperä hyvä pitää mielessä.
Suomessa vinttikoirilla metsästetään lähinnä viehettä radalla ja maastossa. Maastojuoksu on ehkä paras jäljitelmä alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesta metsästyksestä keinotekoisesti, joten pyrin olemaan kohtalaisen aktiivinen omieni kanssa tässä lajissa. Vielä enemmän minua kuitenkin kiinnostaa ratajuoksu, joka vaatii koiralta räjähtävää reaktiokykyä ja nopeutta sekä hyvää päätä suoriutuakseen myös täydessä kuuden koiran lähdössä.
Ajatus omasta kasvatustyöstä lähti oikeastaan siitä, että olin etsimässä itselleni uutta harrastuskoiraa. Sopivaa vaan ei tuntunut millään löytyvän, sillä Ani oli jo nostanut riman niin korkealle. Toivoin ehdottomasti uudeltakin harrastuskoiralta hyviä käyttöominaisuuksia, vaikka toki pennusta on vaikea sanoa mitä siitä lopulta tulee. Kypsyttelin pitkään ajatusta, että josko seuraava olisikin sitten Anin pentu. Pienellä yhteisön yllytyksellä tämä ajatus sitten muutettiin todeksi ja näin syntyi ensimmäiset Quetshadee-pennut. Kasvatustyöni pohjautuu omaan tarpeeseeni saada tietynlaisia koiria ja yhdistelmät suunnittelen sen mukaan, että jokaisesta pentueesta voisin pitää itse pennun. Toistaiseksi olen pitänytkin.
Quetshadee 