Sloughi

Sloughi on FCI 10 ryhmään kuuluva ikivanha pohjois-afrikkalainen vinttikoirarotu. Rotu on vielä melko tuntematon Suomessa, mutta rodun suosio on kasvanut viimevuosina kivasti. Sloughiharrastajat ovat kohtalaisen aktiivisia harrastamaan niin näyttelyitä, maastojuoksua kuin ratajuoksuakin, joten harvinaisuudesta huolimatta rodun harrastusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät.

Sloughi kiintyy vahvasti omistajaansa ja vieraille se saattaa olla pidättyväinen. Sloughi on ennen kaikkea näöllään ajava metsästyskoira, mutta myös ilmoittava vahtikoira. Nämä molemmat ominaisuudet on hyvä ottaa huomioon rotua miettiessä, sillä suurin osa slougheista on edelleen nykypäivänä melko vietikkäitä. Kaupunkiasumiseen sloughi kuitenkin yleensä sopii hyvin, sillä mikään turhan räksyttäjä se ei ole. Vapaanapidon suhteen saalisvietti aiheuttaa omat haasteensa. Luoksetuloa aletaan harjoitella jo pentuna, eikä sloughi silti ole koskaan täysin varma irtipidettävä vaan se lähtee mieluummin tarkistamaan näköhavaintonsa mahdollisesta saaliista.

Varsinkin pentuna sloughi on kohtuullisen vilkas, mutta aikuistuu ja rauhoittuu kahden ensimmäisen vuoden jälkeen. Sloughit rakastavat juoksemista ja paras keino saada ne rauhalliseksi on tarjota riittävästi vapaanajuoksua erilaisissa maastoissa. Sloughit puhuvat yleensä hyvin koiraa ja ovat sopeutuvaisia laumakoiria, joten niiden kanssa on helppo sopia koiratreffejä ja juoksuttaa isommassakin laumassa.

Rodun terveys on kohtalaisen hyvä, mutta slougheja ei ole Suomessa tutkittu vielä kovinkaan kauaa ja maailmalla niitä tutkitaan edelleen erittäin vähän. Rodun suurimpana huolena itse koen autoimmuuniheikkoudet, joita vastaan taistelemme parhaiten pitämällä rodun mahdollisimman monimuotoisena. Se saattaa vaatia uhrauksia näyttelytitteleiden suhteen, mutta toivottavasti pitää rodun elinvoimaisena. Alhainen geneettinen monimuotoisuus lisää autoimmuunisairauksien riskiä sekä altistaa sukusiitosdepressiolle. Siksi pidän tärkeänä koirien geenitestaamista ja rotuunottokoirien järkevää hyödyntämistä jalostuksessa.

Sloughilla ei ole omaa PEVISA-ohjelmaa, mutta rodun harrastajat ovat oma-aloitteisesti tutkineet hyödylliseksi kokemiaan asioita. Rodulle tärkeitä terveystutkimuksia ovat silmäpeilaus ja sydänultra. Rodulle on olemassa myös geenitesti PRA-silmäsairauteen. Toki kaikki terveystieto on aina lisätietoa rodun tilanteesta, joten en pidä ollenkaan huonona tutkia esimerkiksi pistokokein muutakin.