Koiran väri koostuu kahdesta eri väriaineesta eli melaniinista. Tumman pigmentin aiheuttava eumelaniini tulisi italianvinttikoiralla olla aina joko musta tai sininen, mutta se voi olla myös ruskea tai liila. Kellertävän sävyn tuottaa feomelaniini ja sen väri voi vaihdella aina tumman punaisesta kermanvalkoiseen. Näiden lisäksi on väriä muovaavia tekijöitä, joita kaikkia ei vielä tunneta. Valkoiset läikät rinnassa ja varpaissa ovat tyypillisiä ja johtuvat pigmentin puutteesta. FCI ei hyväksy valkokirjavia italianvinttikoiria, mutta niitä esiintyy esimerkiksi Amerikassa.

Italianvinttikoiran FCI rotumääritelmä kertoo väreistä näin: Yksivärinen musta, harmaa tai isabellanvärinen (vaalea kellanruskea/beige) kaikissa vivahteissaan. Valkoista väriä hyväksytään ainoastaan rinnassa ja käpälissä.

E-lokuksessa italianvinttikoiralla on tyypillisesti joko tumma maski Em, maskiton E tai resessiivinen punainen eli ns. kerma ee. Näistä dominoivin on maski. Maskin vahvuus saattaa vaihdella hyvinkin paljon. Resessiivisin on resessiivinen punainen, mutta mikäli koira perii sen molemmilta vanhemmiltaan, se estää kaiken tumman eumelaniinin koiran turkista. Täten ee-koira on aina tasaisen punainen, keltainen tai kermanvärinen, vaikka se olisi muuten geneettisesti mitä tahansa.

B-lokuksessa periytyy ruskea pigmentti ja sitä ei italianvinttikoiralla tulisi olla. Ruskea pigmentti on resessiivinen ominaisuus ja italianvinttikoiralla niin harvinainen, ettei ruskeapigmenttisiä pentuja juurikaan synny. Jotkut italiaanot kuitenkin kantavat ruskeata vaikka olisivat itse musta- tai sinipigmenttisiä. Tämä selviää lähinnä geenitestillä.

Italianvinttikoirien mustat ja siniset koirat ovat tyypillisesti dominanttimustia. K-lokus määrittää onko koira dominanttimusta KB vai soopeli Ky, jota italianvinttikoirissa kutsutaan isabellaksi. Brindleä Kbr ei rodussa esiinny. Koira, joka on geneettisesti musta mutta kantaa soopelia eli KBKy on tyypillisesti ulkoasultaan karhunmusta eli ns. seal. Se saattaa olla lähes täysin musta, joka taittaa ruskeaan tai sitten hyvin vahvasti ruskeansävyinen. Sininen koira on dominanttimusta, jolla eumelaniini on dilutoitunut siniseksi. Sen määrittää värilokus D. Musta pigmentti D on dominoiva verrattuna siniseen dd, joten mustapigmenttinen koira voi kantaa piilossa sinistä, koira on silloin Dd. Sinipigmenttinen koira on resessiivinen, joten kaksi sinipigmenttistä koiraa eivät voi tehdä mustia pentuja. Värilokus D toimii vastaavasti myös isabellan koiran kanssa, eli D tarkoittaa silloinkin mustaa eumelaniinia ja dd liudentaa kaiken mustan pigmentin siniseksi ja isabellasta koirasta tulee tällöin sinifawn.

A-värilokuksessa italianvinttikoiralla on tyypillisesti AyAy eli koira on väriltään soopeli. Tämä ilmenee ulkoasussa vain, jos koiralla ei ole värilokuksessa K dominanttimustaa KB. Sen täytyy siis olla muotoa KyKy. Rodussa esiintyy harvinaisena myös alleelit At sekä Ayt, jotka kumpikin tekevät koiralle tan-merkit. Väritys ei ole italianvinttikoiralla sallittu, eikä tämän värisiä pentuja usein synnykään. At aiheuttaa selkeämmät tan-merkit kun yhdistelmäalleeli Ayt aiheuttaa niukemmat merkit ja geneettisesti maskittomallakin koiralla kuono on tyypillisesti tumma. Resessiivinen musta a periytyisi myös tässä lokuksessa, mutta sitä ei italianvinttikoirilla ole tavattu.

Valkoiset varpaat tai läikkä rinnassa ei vielä kerro, onko koira S-lokuksen suhteen valkokirjava vai yksivärinen. Eurooppalaiset italianvinttikoirat ovat tyypillisesti yksivärisiä SS, mutta jos taustalla on esimerkiksi jenkkituonteja, saattaa koira kantaa valkokirjavuutta sp. Se ei välttämättä näy koiran ilmiasussa, mutta koira saattaa silti periyttää valkokirjavuutta eteenpäin.

Pääset tarkastelemaan värejä tarkemmin klikkaamalla värin nimeä!