sloughit ja italianvinttikoirat
Kennelimme ensimmäinen italianvinttikoirapentue on syntynyt! Emä ja pennut voivat hyvin. Pentueessa on kaksi komeaa poikaa ja kolme kaunista tyttöä.
Pennuista on tullut paljon kyselyitä, mutta päätöksiä kotien suhteen en ole vielä tehnyt. Toivoisin löytäväni pennuille aktiiviset ja mieluusti edes jollain tasolla juoksulajeista kiinnostuneet kodit.
Mikäli olet kiinnostunut, ole rohkeasti yhteydessä!
Yksi hienoimpia tapaamiani italianvinttikoiria on Vennin veli Jäbä, Kurnous Omega. Se on niin ulkoiselta olemukseltaan kuin luonteeltaankin mielestäni melko täydellinen koira. Jäbä on sopivasti täynnä itseään, aivan kingi tyyppi. Ja sen lisäksi että Jäbä on upea, se on myös varsin nopea! On suuri kunnia saada käyttää sitä jalostukseen, vieläpä sen ensimmäiseen pentueeseen. Kiitos tästä mahdollisuudesta Jäbän omistajalle ja kasvattajalle Marielle! Odotamme innolla Jäbän tulevaa jälkikasvua.
Taannoin afgaaniryhmissä heräsi mielenkiintoinen värikeskustelu, jonka innoittamana päätin aloittaa myös afgaanien väriosion tekemisen. Yhden yön kirjoittelun tuloksena sain aikaan pienen pintaraapaisun, josta valitettavasti vielä puuttuu kaikki esimerkkikuvat. Lupaan jatkaa projektia pian, mutta asiasta kiinnostuneille julkaisen jo alkuhöpinät luettavaksi. Olkaa hyvät!
Pääsimme sittenkin avaamaan kisakauden koronasta huolimatta. Alunperin minun oli tarkoitus vetää viehettä eikä kilpailuttaa omia koiria lainkaan, mutta kun Venniä pyydettiin toisen pienen italiaanon kaveriksi juoksemaan niin tokihan Venni suostui. Harmittavasti tämä toinen pieni italiaano ei sitten lopulta päässytkään paikalle, joten Vennin kanssa samassa lähdössä juoksi vain yksi koira, Pistonhead Speedfreak eli Sulo. Lähtö meni kokonaisuudessaan hyvin ja Venni teki hienoa työtä ottaen ensimmäisen voittonsa ajalla 24.90s/280m.
Vaikka kisakausi näyttää jäävän vain haaveeksi, pitää koirat silti huoltaa. Kävimme jälleen moikkaamassa Tyttiä Järvenpäässä Koirien hyvinvointikeskuksessa. Tytti osaa käsitellä niin isoja kuin pieniäkin asiakkaita ja kaikki koirani menevätkin aina innoissaan hoidettavaksi. Tällä kertaa mukaan pääsivät Åsa ja Venni.
Koirien hyvinvointikeskuksessa toimii myös trimmaaja ja hieronnan lisäksi tarjolla on mm. vesiterapiaa, laserhoitoa, juoksumatto ja paljon muuta! Palvelu on iloista ja joustavaa, joten voin lämpimästi suositella muillekin.
Klikkaa Koirien hyvinvointikeskuksen kotisivuille tästä!
Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa Lucasta (Quetshadee Smaug). Sattui sopivasti kamerakin mukaan.
Kävimme ulkoilemassa ihastuttavien italiaanopoikien Nemon ja Javan kanssa. Saatiin porukasta ihan kivoja kuviakin, kun sattumalta olimme poikien omistajan Mintun kanssa varustaneet koiramme samanlaisilla paidoilla ja valjailla. Paidat ovat DG Dog Gearin mallistoa ja valjaat Sofa Dog Wearin. Näille molemmille vahva suositus.
Italiaanot ovat kyllä aivan ihanteellinen rotu kimppaulkoiluun. Hyvässä seurassa menee huomaamatta useampi tunti ulkoillen ja maailmaa parantaen! Koirilla riittää tekemistä, varsinkin kun välillä vedimme niille viehettä.
Kävimme ystäväni Anun kanssa ulkoiluttamassa koiria ja kameraa. Mukana olivat Kelli, Venni, Uga, Zibi sekä Anun lhasa apsot Dawa ja Pihla.
Italianvinttikoira Venni, Kurnous Olwen, täyttää tänään 2v! Paljon onnea myös Vennin sisaruksille Jäbälle, Jormalle, Helinälle ja Lillille.
Vihdoin valmistuivat myös loppujen testattujen koirieni MyDogDNA tulokset. Nyt kaikki sloughini ja italiaanoni ovat testattuja. Enää puuttuu osa muualla asuvista sijoitus- ja yhteisomistuskoirista.
Italiaanoista en oikein osannut odottaa yhtään mitään. Olen toki selannut muiden italiaanojen MyDogDNA profiileita ja saanut hieman käsitystä siitä, mitä voisi olla odotettavissa, mutta omien koirieni lähisukulaisia ei vielä oltu testattu. Vennin tuloksissa ei paljastunut mitään ihmeellistä. Se on vapaa kaikista testatuista sairaksista ja väriltään dominanttimusta, joka kantaa sinistä. Venni ei ollutkaan seal, kuten olin hieman epäillyt.
Kelli taas aiheutti hieman hämmennystä ja luin sen tuloksia moneen kertaan, välillä päätäni raapien. Kellikin on vapaa kaikista testatuista sairauksista, mutta sen väri onkin sitten melko mielenkiintoinen. En rehellisesti sanottuna ole edes osannut epäillä siinä mitään kummallista, vaikka nyt testauksen ansiosta ymmärränkin miksi se on niin sininen isabella. Kelli nimittäin kantaa tan-merkkejä ja se aiheuttaa vahvaa sinistä varjostumista sen väriin. Ja koska Kelli nyt ei koskaan halua olla se tavallisin tyyppi, sen tan-merkit ovat muotoa Ayt, eli alleeliyhdistelmä, jossa on sekä soopeli että tan-merkit samassa kromosomissa. Tämä ei ole kovin yleinen millään rodulla, saati sitten italianvinttikoiralla, jolla tan-merkkiväriä esiintyy erittäin harvoin! Näin ollen Kelli voi toisen tan-kantajan kanssa periyttää tan-merkkivärisiä pentuja ja joka tapauksessa se periyttää tätä harvinaista Ayt alleeliyhdistelmäänsä eteenpäin. Se aiheuttaa isabellalle koiralle vahvaa varjostumista ja maskia, vaikka koira ei geneettisesti olisikaan maskillinen. No Kelli on kyllä myös maskillinen EmEm, jota osasinkin odottaa.
Eikä ne yllätykset siihen loppuneet. Kelli kantaa myös ruskeaa pigmenttiä. Sekään ei italiaanolla ole sallittu väri, mutta sitä joissain linjoissa kulkee. Kelli voisi siis toisen ruskean kantajan kanssa saada aikaan ruskepigmenttisiä pentuja, sellaisia suklaakoiria. Tai sitten liiloja, koska Kellihän on itse sinipigmenttinen. Lisäksi Kelli kantaa vielä valkokirjavuutta, joten miltä kuulostaisi valkoinen itsku liilalla pigmentillä ja tan-merkeillä? Melkoinen jackpot että nämä kaikki omituisuudet löytyvät yhdestä koirasta! Vaan toisaalta väri on vain väri, pääasia on, että Kelli on terve. Molempien tyttöjen geneettinen terveysindeksi oli hieman yli 100 tällä hetkellä. Se tuntuisi olevan italiaanolle aika tyypillinen luku.
Quetshadee 