Kaverikuvia

Kävimme ulkoilemassa ihastuttavien italiaanopoikien Nemon ja Javan kanssa. Saatiin porukasta ihan kivoja kuviakin, kun sattumalta olimme poikien omistajan Mintun kanssa varustaneet koiramme samanlaisilla paidoilla ja valjailla. Paidat ovat DG Dog Gearin mallistoa ja valjaat Sofa Dog Wearin. Näille molemmille vahva suositus.

Italiaanot ovat kyllä aivan ihanteellinen rotu kimppaulkoiluun. Hyvässä seurassa menee huomaamatta useampi tunti ulkoillen ja maailmaa parantaen! Koirilla riittää tekemistä, varsinkin kun välillä vedimme niille viehettä.

Lisää MyDogDNA tuloksia

Vihdoin valmistuivat myös loppujen testattujen koirieni MyDogDNA tulokset. Nyt kaikki sloughini ja italiaanoni ovat testattuja. Enää puuttuu osa muualla asuvista sijoitus- ja yhteisomistuskoirista.

Italiaanoista en oikein osannut odottaa yhtään mitään. Olen toki selannut muiden italiaanojen MyDogDNA profiileita ja saanut hieman käsitystä siitä, mitä voisi olla odotettavissa, mutta omien koirieni lähisukulaisia ei vielä oltu testattu. Vennin tuloksissa ei paljastunut mitään ihmeellistä. Se on vapaa kaikista testatuista sairaksista ja väriltään dominanttimusta, joka kantaa sinistä. Venni ei ollutkaan seal, kuten olin hieman epäillyt.

Kelli taas aiheutti hieman hämmennystä ja luin sen tuloksia moneen kertaan, välillä päätäni raapien. Kellikin on vapaa kaikista testatuista sairauksista, mutta sen väri onkin sitten melko mielenkiintoinen. En rehellisesti sanottuna ole edes osannut epäillä siinä mitään kummallista, vaikka nyt testauksen ansiosta ymmärränkin miksi se on niin sininen isabella. Kelli nimittäin kantaa tan-merkkejä ja se aiheuttaa vahvaa sinistä varjostumista sen väriin. Ja koska Kelli nyt ei koskaan halua olla se tavallisin tyyppi, sen tan-merkit ovat muotoa Ayt, eli alleeliyhdistelmä, jossa on sekä soopeli että tan-merkit samassa kromosomissa. Tämä ei ole kovin yleinen millään rodulla, saati sitten italianvinttikoiralla, jolla tan-merkkiväriä esiintyy erittäin harvoin! Näin ollen Kelli voi toisen tan-kantajan kanssa periyttää tan-merkkivärisiä pentuja ja joka tapauksessa se periyttää tätä harvinaista Ayt alleeliyhdistelmäänsä eteenpäin. Se aiheuttaa isabellalle koiralle vahvaa varjostumista ja maskia, vaikka koira ei geneettisesti olisikaan maskillinen. No Kelli on kyllä myös maskillinen EmEm, jota osasinkin odottaa.

Eikä ne yllätykset siihen loppuneet. Kelli kantaa myös ruskeaa pigmenttiä. Sekään ei italiaanolla ole sallittu väri, mutta sitä joissain linjoissa kulkee. Kelli voisi siis toisen ruskean kantajan kanssa saada aikaan ruskepigmenttisiä pentuja, sellaisia suklaakoiria. Tai sitten liiloja, koska Kellihän on itse sinipigmenttinen. Lisäksi Kelli kantaa vielä valkokirjavuutta, joten miltä kuulostaisi valkoinen itsku liilalla pigmentillä ja tan-merkeillä? Melkoinen jackpot että nämä kaikki omituisuudet löytyvät yhdestä koirasta! Vaan toisaalta väri on vain väri, pääasia on, että Kelli on terve. Molempien tyttöjen geneettinen terveysindeksi oli hieman yli 100 tällä hetkellä. Se tuntuisi olevan italiaanolle aika tyypillinen luku.

Åsan haaveri

Viikko sitten Åsa onnistui omalla pihalla loukkaamaan kylkensä johonkin. En nähnyt mitä kävi, mutta lähdimme siltä seisomalta eläinlääkäriin tikattavaksi. Haava saatiin tuoreeltaan operoitua ja siitä tulikin oikein siisti. Tuhannet kiitokset jälleen luottoeläinlääkärillemme!

Valitettavasti vinttikoirien ohut ja niukka iho ei ole se helpoin tikattava ja niinpä Åsalle kävi samoin kuin Anille aikanaan. Haava ei pysynyt kiinni vaan joudumme hoitamaan lopun avohaavana. Åsa on onneksi maailman helpoin potilas, joten yhteistyö sen kanssa sujuu kyllä eikä se ole kertaakaan päässyt itse nuolemaan tai raapimaan haavaa.

Paranemista on selvästi vauhdittanut laserhoito, jota Åsa on saanut nyt päivittäin Koirien Hyvinvointikeskuksessa Järvenpäässä. Åsa menee Hyvinvointikeskukseen aina häntä villisti pyörien, joten selvästi olemme molemmat pitäneet paikasta. Åsan mielestä parasta on, että aina hoidon jälkeen herkutellaan! Hoitaja Tytti Kuusi onkin Åsalle jo vanha tuttu, sillä hän pitää huolta myös laumamme lihashuollosta.

MyDogDNA testaus

Kauan odotetut MyDogDNA tulokset tulivat! Slougheille on tarjolla vain yksi rotukohtainen sairaustesti, alunperin sloughilta löydetty PRA-muoto. Sitä on saatu geenitestin avulla karsittua rodusta hienosti ja kaikki omat koirani sekä kasvattini ovat siitä vapaita.

Muutakin mielenkiintoista on kuitenkin tarjolla. Slougheilla esiintyvät värit selviävät melko hyvin tällä testillä. Omat koirani ovat kaikki maskillisia soopeleita, raidoilla tai ilman. Edes tuontinarttu Jade ei tuonut uusia vaihtoehtoja värivalikoimaan, vaan sekin periyttää pelkkää maskia ja soopelia. Yksikään koiristani ei kanna resessiivistä punaista, ruskeaa tai sinistä. Sen sijaan tan-merkkejä kantaa useampi.

Lisäksi MyDogDNA on paljastanut, että Sou kantaa yhtä kopiota pitkäkarvaisuutta aiheuttavasta geenistä ja on periyttänyt sitä myös jälkeläisilleen. Tämä ominaisuus pitää selvästikin ottaa huomioon jatkoa suunnitellessa, sillä Sou ei ole ainoa sloughi joka sitä kantaa ja periyttää eteenpäin. Sou on itse aivan lyhytkarvainen eikä pitkäkarvaisuusgeenin kantajuus näy siitä millään lailla ulospäin. Tieto tuli täytenä yllätyksenä. Toinen yllätys on ruotsintuontimme Jaden kantama takakannuksia aiheuttava geeni. Sitäkään emme osanneet odottaa.

Slougheja on testattu nyt reilu 30 yksilöä, lähinnä Saksasta ja Suomesta. On erittäin mielenkiintoista vertailla koirien tuloksia ja oppia lisää rodustamme! Testi on todella helppo toteuttaa. Ensin tilaa testikitin MyDogDNA verkkokaupasta, ottaa välineet mukaan vaikkapa rokotusreissulle ja lääkäri harjaa koiralta poskesta hieman soluja. Vaikeinta on malttaa odottaa tuloksia!